Liiketoiminnassa hyvään suunnitteluun sisältyy ennakointityö, joka trendejä, heikkoja signaaleja ja skenaarioita analysoimalla ja tuottamalla auttaa yrityksen päätöksentekijöitä tekemään perusteltuja päätöksiä muuttuvassa toimintaympäristössä. Ennakointityö on osa yrityksen strategiasykliä ja toiminnanohjausta.
Epävarmuustekijöihin sisältyvät mahdollisuudet
Paul Saffo, ennakointityön parissa pitkän päivätyön tehnyt professori Stanfordin yliopistosta, on todennut, että ennakoinnin tavoitteena ei ole ennustaa tulevaisuutta, vaan antaa tietoja mielekkäiden valintojen tekemiseen nykyhetkessä. Ennakointityön tavoitteena on tunnistaa ja tuoda esiin olemassa olevat mahdollisuudet, joita yritys voi liiketoiminnassaan hyödyntää. Ennakoinnin tärkeänä tehtävänä on tuoda esiin epävarmuustekijät, sillä juuri niihin sisältyvät mahdollisuudet.
Järjestelmällinen polku analyysistä päätöksentekoon
Ennakoinnin peruskysymysten - mitä tulee tapahtumaan (descriptive analysis), mitkä asiat ovat todennäköisiä (probability), mitkä kehityksen piirteet ovat toivottavia (desirability) ja mitkä ovat tärkeitä päätöksenteolle (importance) – selvittämiseksi on olemassa monenlaisia työkaluja. Trendien tarkastelussa muun muassa ongelma-analyysi, S-käyrä, kontekstikartta; intuitiivisissa menetelmissä aikamatka ja kollaasit, skenaariotyössä näkökulmana voi hyödyntää mm. Paul Schoemakerin mallia.
Paul Saffon kuusi sääntöä ennakointiin
Ennakointityön tulosten tulkinnassa Paul Saffo peräänkuuluttaa kriittistä otetta. Hän esittää vaikuttavaan ennakointityöhön kuutta sääntöä, jotka ovat
- epävarmuusalueen määrittäminen
- S-käyrän etsintä
- aiempiin käsityksiimme sopimattomien ilmiöiden hyväksyminen
- pitäytyminen vahvoihin näkemyksiin heikolla otteella
- tulevaisuuteen katsominen katsomalla vähintään kaksi kertaa pidemmälle menneisyyteen
- sekä ymmärrys siitä, milloin ennakointia ei kannata tehdä.
Epävarmuusalueen laajuuden kartoittaminen on ratkaiseva ensimmäinen askel, sillä se määrittää alueeseen sisällytettävät tapahtumat tai tuotteet. Liian suppeasti määritetty epävarmuusalue jättää huomiotta tärkeitä ilmiöitä, kun taas laaja alue sisältää runsaasti epävarmuutta ja tätä kautta myös mahdollisuuksia.
Tärkeimmät kehityskulut noudattavat usein S-käyrää: muutos käynnistyy hitaasti ja vähittäin ja sitten äkkiä räjähtää täyteen vauhtiin. Ennakoinnin kannalta merkityksellistä on tunnistaa alkava S-käyrä ennen odotettavissa olevaa käännekohtaa.
Kehittyvän S-käyrän rinnalla kulkee hienovaraisia signaaleja tulossa olevasta muutoksesta. Tulevan ennakointia ajatellen tässä kohden tulisi olla äärimmäisen avoin uusille ilmiöille ja asioille, jotka eivät tunnu sopivan mihinkään aiempaan kuvioon. Erityisesti, jos nämä ilmiöt tulevat vielä ryppäinä.
Vahvat näkemykset auttavat tekemään tarvittaessa nopeita päätöksiä, mikä on monesti hyvä asia. Huonoksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun vahvalle näkemykselle ei enää ole perusteita ja siitä tulee näin riippakivi. Hyvä ennakoija huomioi myös vastakkaiset näkemykset ja on valmis muuttamaan ennustettaan uuden tiedon valossa.
Tulevaa ennakoitaessa kannattaa tarkastella historiaa myös riittävän pitkälle taaksepäin ja etsiä vastaavuuksia, jotta pystyy tunnistamaan säännönmukaisia malleja. Lopuksi on myös hyvä muistaa, että on myös äärimmäisiä tilanteita, joissa epävarmuus on niin laaja-alaista, että on viisainta jättää ennakoimatta tulevaa.
Kirjoittaja Lisbeth Edlund toimii Competence Managerina mm. Aalto PRO:n tuotekehitys- ja innovaatiot -alueella sekä projektinhallinnan koulutuksissa.