Tämä ilmeni jälleen keskiviikon 9.12. Kauppalehden "Minä johdan" -henkilökuvassa. Laajasti arvostettu konsultti, Boston Consulting Groupin maajohtaja Tuukka Seppä luonnehti kuvatekstissä kehitystyön luonnetta tavalla, joka kertoo paljon.
"Must have" -konsultoinniksi Seppä laski intensiiviset hankkeet täpärissä tilanteissa. "Nice to have" -konsultoinniksi hän luki esimerkiksi koulutuksen. Vaikka kommentin tiivis kiteytys varmasti hävitti osan viisaan asiantuntijan viestistä, tulkinnasta ei voi oikein erehtyä. Kotkat hyökkäävät; kyyhkyt rakentavat. Kyyhkyn puheenvuoro on silti paikallaan.
Varsin vakuuttavan tutkimuksen pohjalta asian voi nähdä myös kokonaan toisin kuin Seppä. Esimerkiksi arvostetun Columbia-yliopiston professori Rita McGrath on tutkinut tiimeineen laajasti yrityksiä, joiden suoritus on pitkäkestoisesti ohittanut toimialan verrokkiryhmän. Vaikka kyseisen aineiston menestyjät olivat kilpailijoitaan ketterämpiä, ne olivat paradoksaalisesti myös huomattavan vakaita. Todelliset menestyjät eivät uusiutuneet paniikkien ja kriisien kautta vaan pitkäjänteisellä jatkuvalla kehittämisellä ja myös avainhenkilöitään valmentaen.
Samaa havaintoa tukee konsulttiyhtiö McKinseyn asiantuntijoiden pitkäjänteinen työ organisaatioiden terveyden (esimerkiksi Keller & Price 2011) ja toisaalta resurssien kohdentamisen parissa (esimerkiksi Bazigos & De Smet & Gagnon 2015): menestyjiä ovat organisaatiot, jotka onnistuvat liikkumaan ketterästi mutta samalla porrastetusti. Niissä voimavaroja ohjataan uudelleen yli ajan tehokkaasti mutta samalla äkkinäisiä liikkeitä välttäen.
Johtamisasiantuntijat Gary Hamel ja Bill Breen huomauttivat jo miltei kymmenen vuotta sitten, että pelastusoperaatio on aina kallis ja kuluttava vaihtoehto hallitulle vähittäiselle kehittämiselle. Samalla kun ihailemme murroskausien menestysjohtajia, olisi siis terveellistä etsiä sankareita myös niistä johtajista, joiden kasvot eivät korista puuskanomaisesti kaikkien talouslehtien kansisivuja vaan jotka onnistuvat ilman suurempaa metakkaa rakentamaan voittavan organisaation. Sellaisen organisaation, joka osaa korjata itseään ennakoiden ja jopa pitkälle katsoen. Kaikenlaisen näkyvyyden kannalta heikkoutena toki on, etteivät tällaiset aidot mutta hiljaiset menestysorganisaatiot tuota tietenkään yhtä hohtavia toimintasankareita kuin lähinnä kriisien kautta uusiutuvat verrokkinsa. Parempia ja aidompia sankareita ensin mainitut voivat kuitenkin tuottaa.
Toivon kaikkea menestystä konsultti Tuukka Sepälle hänen "must have"-hankkeissaan. Samalla aion säilyttää oman lapsenuskoni - jota melkoinen kansainvälinen tutkimusaineisto myös tukee - siihen, että viisas johtaja ja aikuinen organisaatio osaavat oppia ennakoimaan ja lopulta parantamaan myös itse itsensä. Usein tälläkin kehityspolulla tarvitaan paljon ulkopuolisia apuja. Samalla "nice to have" -konsultti voi vakuuttua ja nauttia siitä, että myös asiakkaan organisaatio oppii, kasvaa ja nousee uudelle tasolle. Saman puutuman hoitaminen yhä uudelleen ja uudelleen olisikin kenelle tahansa taitavalle lääkärille pitkästyttävää.
"Nice to have" voi lopulta olla "must do" kliseitä hyödyntäen.
Pekka Mattila, VTT
toimitusjohtaja, Aalto EE
professori, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu
Kirjoitus on julkaistu Kauppalehdessä 17.12.2015.