Toimintaympäristön raju ja arvaamaton muutos luo valtavia haasteita niin yritysten kuin julkisen sektorinkin johtamiselle, kertoo Esko Aho, Executive in Recidence, Aalto-yliopisto.
Digitalisaatio mullistaa tavaroiden ja palvelujen tuottamisen. Sen synnyttämää rakennemuutosta voi perustellusti verrata teollistumiseen. Kyse ei ole vain teknologiasta ja sen hyödyntämisestä. Muutospaine kohdistuu kaikkeen: yritysrakenteisiin, infrastruktuuriin, koulutukseen tai sosiaaliturvan mekanismeihin.
Globalisaatio jatkuu, mutta siihen kytkeytyy yhä enemmän nationalistisia elementtejä. Niiden ymmärtäminen ja hallinta vaatii ulkomaankaupasta riippuvaiselta pieneltä maalta ja sen yrityksiltä aivan uudenlaista otetta.
Johtamisen haasteiden listaan pitää vielä liittää väestön ja työvoiman ikääntyminen, maahanmuutto ja monikulttuurisuus sekä kasvavat perinteiset ja uudet turvallisuusuhkat. Menestyäkseen yhteiskunnan päättäjien ja yritysjohtajien täytyy hallita oma kenttänsä, mutta sen lisäksi kyetä yhteistyöhön yksityisen ja julkisen kesken.
Muutosvoimien lista on pitkä, mutta yksi niistä on ylitse muiden: digitalisaatio. Sen mahdollisuuksien ymmärtäminen ja hyödyntäminen on avain myös muiden ongelmien ratkaisemiselle. Mutta myös päinvastoin, jos yritys tai yhteiskunta putoaa digitalisaation kelkasta, sen riskit joutua myös muiden muutospaineiden ruhjomaksi kasvavat.
Nokian vuosien 2011-2013 murrosvaihe tarjoaa mielenkiintoisia oppeja siihen, miten ja millaisilla mekanismeilla tulevaan pitäisi varautua. Nokian Bridge syntyi pakon sanelemana. Lähes 20 000 työntekijää menetti työpaikkansa ja tarvittiin poikkeuksellisia toimia. Tulos ylitti kaikki odotukset ja osoitti, että äkillinen sopeutumispaine on purettavissa, kun asenteet, toimintamallit ja johtaminen saadaan kohdalleen.
Digitalisaatio synnyttää muutospaineen, johon voisi soveltaa Nokian Bridgen kokemuksia. Nokian kriisissä toimet olivat reaktiivisia, olosuhteiden äkillisen muutoksen sanelemia. Digitalisaation synnyttämään rakennemuutokseen on mahdollista varautua proaktiivisesti. Yhteiskunnan ja yritysten pitäisi luoda konsepti ja käytännön ratkaisut, joilla voimavarojen – niin henkisten kuin aineellistenkin – siirtäminen vanhasta uuteen pannaan liikkeelle ennakoiden.
Tällainen ”silta” tulevaan edellyttää uudenlaista strategista johtamista.
Esko Aho on Aalto-yliopiston Executive in Residence-tehtävässä.