Käyttäjälähtöistä suunnittelua voi hyödyntää myös kuntasektorilla monenlaisiin asioihin, puistoistutuksista neuvolaportaalin suunnitteluun. Kuntajohdon onkin syytä ymmärtää, millaisiin hankkeisiin käyttäjälähtöinen suunnittelu sopii, sanoo professori Sampsa Hyysalo.
Käyttäjälähtöinen suunnitteluajattelu on levinnyt suunnilleen sama tahtia kunnissa, kaupungeissa ja yrityksissä, arvioi Aalto-yliopiston professori Sampsa Hyysalo.
”Käyttäjälähtöinen suunnittelu koostuu useista erilaisista työtavoista. Nykyään on tavallista, että suunnittelijat ja johtajat tuntevat niistä osan, mutta harva vielä kovin laajasti tai syvällisesti”, sanoo Hyysalo. Hän opettaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa ja on myös kirjoittanut käyttäjälähtöisyydestä useita kirjoja.
Käyttäjälähtöinen suunnittelu tarkoittaa sitä, että pyritään pääsemään kiinni käyttäjän haluihin, tarpeisiin ja käyttöympäristöihin laajemmin kuin pelkkään palvelutapahtumaan tai tuotteen ominaisuuteen liittyen.
Menetelmän avulla tuotekehitys löytää paremmin juuri ne hyödyt, jotka asiakasta kiinnostavat ja pystyy näin tekemään osuvampia arvolupauksia.
”Arvolupaus on harvoin kohdallaan suunnittelijoiden alkuperäisissä ideoissa. Käyttäjälähtöisen suunnittelun työtavat auttavat suunnittelijoita täsmentämään, mitä heidän kehittämänsä tuotteen tai palvelun pitäisi lopulta tarjota. Lisäksi käyttäjiltä saadaan yleensä uusia ideoita sekä ymmärrystä siitä, miten voidaan loiventaa tuotteen tai palvelun kipupisteitä.”
Auttaa välttämään ylipalvelua
Niukkojen resurssien kanssa painivaa kuntasektoria pitäisi erityisesti kiinnostaa, että käyttäjälähtöisen suunnittelun avulla voi välttää ylipalvelua: kun tiedetään mitä käyttäjät tarvitsevat, ei tuotteisiin tai palveluihin tarvitse sisällyttää piirteitä, jotka eivät ole käyttäjälle haluttavia tai välttämättömiä.
Hyysalon mukaan kuntajohdon ei tarvitse tuntea käyttäjälähtöisten menetelmien yksityiskohtia, mutta yleiskuva aiheesta on hyvä olla.
”Kuntien ylimmän ja keskijohdon pitäisi ymmärtää, milloin kannattaa käyttää käyttäjälähtöisiä eikä perinteisiä menetelmiä. Suomessa on siirrytty sellaiseen vaiheeseen, että monet suunnittelijoista jo osaavat aika hyvin 2010-luvun ketterämmän tuotekehityksen menetelmät ja nyt pitäisi vielä saada johtoportaan tietämys päivitettyä. Silloin näistä saadaan täysi hyöty irti ja myös tehtyä niitä kustannustehokkaasti.”
Menetelmien käyttö on laajentunut
Vielä 1990-luvulla käyttäjälähtöisiä menetelmiä sovellettiin lähinnä tilanteissa, joissa markkina- ja asiakastieto ymmärrettiin riittämättömiksi. Tehtiin teknologisesti uudenlaista tuotetta tai tutusta teknologiasta kehitettiin uudelle käyttäjäryhmälle soveltuvaa versiota.
”Nopea prototypointi, käyttöympäristön havainnointi, syvähaastattelut, käytettävyystestaukset ja tuotteen räätälöintikokeilut sekä muut tyypilliset käyttäjäkeskeiset työtavat huomattiin yllättävän tehokkaiksi. Vähitellen näitä menetelmiä ruvettiin käyttämään yhä enemmän. 2000-luvulla havaittiin, että ne toimivat muissakin suunnittelutilanteissa paremmin kuin perinteiset menetelmät”, kuvaa Hyysalo.
No mihin käyttäjälähtöisyys sitten ei sovellu? Kunnissa on omat erityiskysymyksensä ja suunnitteluhankkeita on monenlaisia, korostaa Hyysalo. Hän ottaa esimerkiksi länsimetron.
”Metrolinjaston kehittäminen käyttäjälähtöisesti olisi hölmöläisten hommaa. Mutta esimerkiksi metroasemille tulevan pyörien liityntäpysäköinnin hoito on luonteeltaan sellainen kokonaisuus, jossa käyttäjälähtöisyys toimii. Fillaripysäköinti saadaan onnistumaan parhaiten, kun lähdetään kokeilemaan melko varhaisessa vaiheessa, sitten seurataan käyttäjien kokemuksia ja jatkuvasti parannetaan.”
Käyttäjälähtöisyyttä monella tasolla
Käyttäjälähtöistä suunnittelua voi soveltaa monen tasoisesti. Pienimuotoisemmassa päässä suunnittelijat havainnoivat käyttäjiä tai hyödyntävät omia kokemuksiaan. Toisessa ääripäässä yhteisö tekee aloitteita ja toteuttaa ne itsenäisesti. Kunnista löytyy esimerkkejä kaikista näistä.
Yhteisöpohjaisesta käyttäjälähtöisestä suunnittelusta käy esimerkiksi Helsingin kaupungin puistokummitoiminta. Se lähti liikkeelle poliisin havainnosta, ettei se pysty rauhoittamaan Karhupuiston aluetta Kalliossa häiriökäyttäytymiseltä. Puisto rauhoittui, kun kaupunki antoi paikalliselle asukasyhdistykselle mandaatin ja varoja kehittää puistoa.
”Asukkaille annetaan siis vapautta tehdä jokin kunnallinen tehtävä paremmin kuin ennen. Nyt kun Karhupuistossa nukkuu humalainen penkillä, viereen tulee 80-vuotias asukas ja sanoo kohteliaasti. ’Tehkääs tilaa nuori mies.’”
Kaupunkilaisten omasta aloitteesta voi lähteä myös viihtyvyyttä ja osallistumista parantavia innovaatioita, kuten jo kansainvälistä mainetta niittänyt ravintolapäivä.
”Ensimmäinen ravintolapäivä rikkoi tiettävästi paria kymmentä eri säädöstä vastaan, mutta vakiinnutti silti vähitellen asemansa. On tärkeää miettiä miten toimitaan, ettei tapettaisi tällaisia uusia aloitteita kehtoonsa, mutta kuitenkin selvittäisiin mahdollisten lieveongelmien kanssa.”
Aalto-yliopiston professori Sampsa Hyysalo kouluttaa mm. Aalto EE:n KuntaJOKO –ohjelmassa.