Kuntapäättäjillä on kuitenkin edessään myös erityishaasteita kuten jäykät rakenteet, kertoo käytäntöön suuntautunut professori Pekka Mattila.
Kuntapäättäjillä on edessään kaikkien aikojen muutoshaaste, kun sote-uudistus siirtää niiltä puolet henkilöstöstä ja budjetista maakunnille. Tulossa on sekä saneerausta että uuden roolin etsimistä, miten kuntajohtajat siitä mahtavat selvitä?
Kokemukseni mukaan kuntien ja kaupunkien johto ottaa muutosjohtamisen jopa vakavammin kuin yritysjohto.
Noudattamalla yleisiä muutosjohtamisen periaatteita, mutta ottamalla huomioon myös kuntiin liittyvät erityishaasteet, neuvoo Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun käytäntöön suuntautunut professori Pekka Mattila. Hän on muutosjohtamisen asiantuntija, joka on kouluttanut myös paljon kuntapäättäjiä esimerkiksi Aalto EE:n Executive MBA- ja JOKO-ohjelmissa liki 20 maassa.
Kokemukseni mukaan kuntien ja kaupunkien johto ottaa muutosjohtamisen jopa vakavammin kuin yritysjohto. He suhtautuvat muutostilanteeseen pieteetillä ja pystyvät myötäelämään tilannetta myös henkilöstön näkökulmasta. Toisaalta he kokevat usein toimintamahdollisuutensa rajallisiksi: puhe on sellaista, että kaikki on vaikeata, ei pysty tekemään mitään, ei tässä kovin ihmeellistä voi odottaa, Mattila kuvaa.
Muutossuoja jäykistää
Sille, että mahdollisuudet tuntuvat rajallisilta, on konkreettiset perusteet: jäykät rakenteet kuten viisivuotinen muutossuoja todella rajoittavat kuntajohtajien toimintatilaa. Mattila huomauttaa, että kuntien toiminnan siirto yhtiömuotoiseksi johtuu suurelta osin näistä rakenteellisista rajoituksista.
Kun julkisuudessa kritisoidaan kuntien yhtiöitä, ei ymmärretä että niitä ei aina tarvittaisi, jos kunnilla olisi henkilöstöjohtamisessa normaalit työkalut käytössään rakennemuutoksissa.
Vaikka kyse olisi rakennemuutoksista ja karsimisesta, yksi muutosjohtamisen perustotuus on, että tarvitaan innostava visio.
Pitää olla jokin haave tulevasta, ja siinä on oltava monta koukkua - sen on oltava kaikille houkuttava. Uusi rakenne ei voi olla haave vaan sisällöllinen saavutus tai tekeminen.
Kun sote-asiat riisutaan kunnista, mahdollisuuksia uuteen visioon on. Kunnan tehtäväksi jäävät sivistys, koulutus ja elinkeinotoimi – siis uusien osaajien kasvattaminen sekä kunnan houkuttavuuden ja vetovoiman lisääminen elinkeinoelämän ja asukkaiden silmissä.
Sallitaanko avoin innostaminen?
Kuntien erityishaasteeksi kuitenkin jäävät tiukat tuottavuusvaatimukset ja mielikuva siitä, että tämän ajan hyvä julkishallinto on harmaa ja lysyyn painettu, Mattila kärjistää.
Tehokkuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset voivat johtaa siihen, että julkisella sektorilla ei voi avoimesti innostaa ihmisiä, ei iloita saavutuksista ja onnistumisista. Jos joku yrittää, päätellään heti että tuolla on löysää tai jotakin moraalisesti arveluttavaa. Esimerkki tästä on vaikkapa Espoon kaupunki, joka tarjosi jotakin vaatimatonta Länsi-Uudenmaan poliisille ja joutui heti lehdistön hampaisiin.
Muutosviesteistä tulee helposti tosi latteita eikä innostavia. On varmistettava, että kaikki kokevat ne tärkeiksi ja ne otetaan riittävän vakavasti.
Toinen kuntien erityishaaste on kehittämisen hidas tahti, etenkin kun mukana on monia eri tahoja.
On totuttu siihen, että kehittämispuolella hankkeet ja niiden valmistelu ovat päällä jatkuvasti. Silloin riskinä on, ettei mitään tapahdu. Kuitenkin parempi olisi saada keskinkertainen uudistus pakettiin kuin odottaa loputtomasti huomista ja täydellisyyttä.
Haastetta lisää vielä se, että kehittäminen kunnissa on usein monen toimijan yhteistyötä. Silloin työn tulos on usein kompromissi, josta särmät on hiottu pois.
Muutosviesteistä tulee helposti tosi latteita eikä innostavia. On varmistettava, että kaikki kokevat ne tärkeiksi ja ne otetaan riittävän vakavasti.
Tarvitaan nopeita voittoja
Siksi pitääkin muistaa toinen muutosjohtamisen yleinen periaate: synnytä nopeita, vaikka pieniäkin voittoja. Niiden avulla onnistutaan vakuuttamaan ihmiset siitä, että muutos toimii.
Asioita kannattaa viedä läpi kompaktissa muodossa, ei aina tarvita lukemattomia projekteja raskaine ohjausryhmineen. Liian isoissa hankkeissa on myös resurssiriski: mitä jos kaikilla osallistujilla on niin paljon asioita lautasellaan, ettei kukaan oikein ehdi paneutua mihinkään?
Kolmas muutosjohtamisen yleinen periaate on runsas ja taitava viestintä. Kaikkien organisaatiotasojen on ymmärrettävä, mitä ollaan tekemässä ja miksi. Mattilan kokemuksen mukaan kuntaorganisaatiot ovat usein melko hierarkkisia. Silloin kun viesti valuu ylhäältä alaspäin, jossakin kohtaa tulee vastaan päällikkö, joka ei enää itsekään ymmärrä mistä puhutaan.
Johtajat viestivät liikaa itselleen, sekä kielen että sisällön kannalta. He tekevät tekstiä virkakielen kauneuskilpailuun, ja silloin se jää vieraaksi niille, jotka tekevät etulinjan työtä.
Aalto EE:n toimitusjohtaja, Professor of Practice Pekka Mattila on yksi KuntaJOKO -ohjelman kouluttajista, jossa yhtenä kärkiaiheena on kuntaorganisaation johtaminen muuttuvassa tilanteessa. KuntaJOKO on Suomen johtavasta liikkeenjohdon valmennusohjelmasta AaltoJOKO®:sta kuntien ja niiden liikelaitosten tarpeisiin jalostettu johdon ohjelma.