Toimintatavoissa on kuitenkin vielä runsaasti kehittämistä, sanoo aiheesta Aalto-yliopistosta väitellyt Johan Groop.
Ikäihmisten asumispalvelut tulevat kalliiksi ja useimmat vanhukset asuvat mieluummin kotonaan vielä huonokuntoisinakin – ei siis ihme, että kunnat ovat viime vuosina ahkerasti kasvattaneet kotihoitopalveluitaan. Säännöllisen kotihoidon piirissä oli viime vuonna 67 000 yli 65-vuotiasta ja kustannusten vuosikasvu on viiden prosentin luokkaa.
Onnistuminen kotihoidossa vähentää tulevia kustannuksia muualla, sekä asumispalveluiden että terveydenhuollon palveluiden käyttöä.”
Kotihoidon toimintatapoihin onkin syytä kiinnittää huomiota hyvissä ajoin, sanoo tekniikan tohtori Johan Groop Nordic Healthcare Groupista.
"Asumispalveluihin kuluu nykyisin vielä enemmän euroja kuin kotihoitoon. Kuitenkin onnistuminen kotihoidossa vähentää tulevia kustannuksia muualla, sekä asumispalveluiden että terveydenhuollon palveluiden käyttöä, sanoo kotihoidon tuottavuudesta ja toiminnanohjauksesta väitellyt Groop. Hän on mukana monissa kotihoidon kehittämisprojekteissa, joihin kuuluu niin hallituksen kärkihankkeita kuin vertaiskehittämistä kuntien kesken.
Groopin näkemyksen mukaan kotihoidossa on ensin varmistuttava, että tehdään oikeita asioita. Pitää siis varmistua siitä, että palvelut ovat vaikuttavia ja vastaavat asiakkaiden tarpeisiin.
Enemmän kuntouttavaa otetta
Vaikutus tarkoittaa kykyä pärjätä kotona, ikääntyä arvokkaasti ja turvallisesti. Usein tämä tarkoittaa nykyistä vahvempaa kuntouttavaa otetta: ei tehdä asioita asiakkaan puolesta vaan autetaan häntä suoriutumaan itse, vaikka se olisi lyhyellä aikavälillä hitaampaa ja kalliimpaa.
Iso haaste kotihoidossa on se, miten vastataan asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin, eli osataan massaräätälöidä palveluita. Usein asiakasta palvelee liuta erilaisia yksiköitä kuljetuspalveluista sosiaalipalveluihin tai omaishoidon tukeen.
Eri palveluista vastaavat yksiköt toimivat usein siiloina. Perinteisessä toimintamallissa kotihoidon oma henkilöstö vastaa myös sekä palvelutarpeen arvioinnista että palvelun toteutuksesta.
Tuloksena on pirstaloitumista ja pompottamista, palvelukokonaisuudessa on helposti joko päällekkäisyyttä tai katvealueita."
Tuloksena on pirstaloitumista ja pompottamista, palvelukokonaisuudessa on helposti joko päällekkäisyyttä tai katvealueita. Lisäksi arvioinnin tasalaatuisuus ja asiakkaiden tasavertaisuus heikkenee, sekä tieto vaihtoehtoisista ratkaisuista, kuten yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoista, on puutteellista.
Groopin lääke tähän on, että palvelutarpeen arviointi ja asiakkaan ohjaus keskitetään omaan erilliseen yksikköön. Näin saadaan arviointi tasalaatuiseksi, asiakkaat tasavertaisiksi ja lisäksi säästetään asiakkaiden hermoja, kun ei tarvitse vaeltaa luukulta toiselle.
Keskitetty palveluohjaus onkin jo trendi suurissa kaupungeissa ja muuallakin. Tampereella on Kotitori, Espoossa Nestori, samoin Helsingissä on uudistus meneillään.
Joustavuus auttaa resurssiongelmiin
Kotihoidossa pitää Groopin mukaan myös varmistua, että asiat tehdään oikein, siis laadukkaasti, tuottavasti ja tehokkaasti. Tätä varten pitää taklata yleinen ongelma, joka nakertaa myös kotihoidon työntekijöiden motivaatiota ja työhyvinvointia: resurssien määrästä riippumatta palvelussa tuntuu vallitsevan krooninen vajaamiehitys.
Kun tilapäistä kysyntäpiikkiä, kotihoitajan sairastumista tai muita äkillisiä tilanteita ei voi poistaa, niitä pitää muuten hallita.”
Resursseja voi olla keskimäärin sopivasti, mutta käytännössä on väärä määrä hoitajia väärässä paikassa väärään aikaan. Pulma on siinä, että toimintaa suunnitellaan tiimin tai lähipalvelualueen tasolla, mutta ruohonjuuritasolla tilanteet vaihtelevat liian nopeasti. Tämän seurauksen yksittäisissä tiimissä tai lähipalvelualueilla esiintyy välillä todellista vajaamiehitystä, vaikka hoitajia keskimäärin olisi enemmän kuin riittävästi alueen asiakastarpeeseen nähden.
Kun tilapäistä kysyntäpiikkiä, kotihoitajan sairastumista tai muita äkillisiä tilanteita ei voi poistaa, niitä pitää muuten hallita. Groopin ratkaisu isommille yksiköille on joustava resurssipooli, pienemmille yksiköille taas liikkuvien hoitajien malli.
Ei kiinnitetä kaikki hoitajia etukäteen tiettyihin tiimeihin tai alueisiin, vaan pitää olla ketteryyttä reagoida äkillisiin muutoksiin ihan työvuorotasolla.
Parempi tuottavuus, tyytyväisemmät asiakkaat
Paremmin järjestetty toimintaa tuottaa monenlaisia hyötyjä. Groop nostaa esimerkiksi Porvoon, missä kotihoidon toimintaa kehitettiin vuosina 2013-14. Vajaassa vuodessa tuottavuus parani 12 prosenttia asiakastunnin hinnalla mitattuna.
Tämä vaikuttaa myös asiakastyytyväisyyteen sitä kautta, että lyhytaikaisten sijaisten käyttöä pystyttiin vähentämään eli hoidon jatkuvuus parani. Asiakkaiden yleisimpiin kielteisiin palautteisiin kuuluu, että kotona käy jatkuvasti eri hoitaja.
Tätä ongelmaa tuottavat osittain henkilöstön vaihtuvuus ja sairauspoissaolot, mutta toiminnanohjauksen periaatteilla näyttää olevan vielä suurempi vaikutus. Jatkuvuus on tosin vaikeaa nykypäivän kotihoidossa, jos hoidettavana on esimerkiksi muistisairaita ja kotona käydään useita kertoja päivässä seitsemänä päivänä viikossa.
Johan Groop on väitellyt tohtoriksi Aalto-yliopistosta aiheenaan kotihoidon tuottavuus ja hänen väitöskirjassaan ehdottamia periaatteita kotihoidon kehittämiseen on implementoitu lukuisissa kotihoitoyksiköissä ympäri Suomea. Groop kouluttaa Aalto PRO:n Vaikuttavuutta ja tuottavuutta ikäihmisten palveluihin -koulutusohjelmassa, jossa parannetaan johdon, asiantuntijoiden ja esimiesten valmiuksia suunnitella, johtaa ja integroida ikäihmisten palveluja ennakoivasti ja tarvepohjaisesti. Lue lisää ohjelmasta »