Piilaaksolainen konsultti ja opettaja Christina Wodtke on jakanut Design Thinking´in kolmenlaiseen tietämisen tapaan ja selventää muotoilijan roolia. Yksi tapa on kehollinen tai esineellinen tietäminen tai ymmärrys (Distributed Cognition, myös Embodied cognition ). Siinä tietoa jäsennellään palastelemalla se vaikkapa niille kuuluisille keltaisille lapuille, joiden paikkaa voi vaivatta vaihtaa ajatuksen liikkeen mukana. Olevia ja tulevia järjestelmiä voidaan mallintaa esim. miellekarttojen ja kuvakäsikirjoitusten avulla. Prototypointi näytellen tai 3D-tulostuksin auttavat nekin yhteisen ymmärryksen saavuttamisessa ja ideoiden arvioimisessa. Tämä esineiden avulla ajattelu on palvelumuotoilun perustyövälineitä.
Toinen tietämisen tapa on muotoilijan tietämisen tapa (Expertise Thinking, myös Designerly Way of Knowing), joka perustuu muotoilijoiden ikiaikiaseen tapaan lähestyä tehtäviä, joiden lopputulosta ei voi etukäteen arvata tai se ei ole yksiselitteinen. Iteratiiviseen prosessiin kuuluu laaja-alainen käyttäjä- ja muu taustatutkimus sekä erityisesti laadullisen tiedon analysointi, löydösten luova tulkinta sekä kiteytys. Näiden pohjalta ideoidaan, konseptoidaan ja prototypoidaan mahdollisia ratkaisuja. Kaikkiin vaiheisiin voidaan osallistaa käyttäjiä ja muita sidosryhmiä, samoin kuin lopulliseen validointiin. Tämä vaiheistus kuvaa hyvin palvelumuotoilijan työskentelyprosessia.
Wodtke nostaa iteratiivisen maailman mallintamisen (Iterative World Modeling) Design Thinkingin kolmanneksi tietämisen tavaksi. Sen mukaan design tekee käsitteellisistä ideoista käsinkosketeltavia siten, että ne voi ymmärtää ja niitä on mahdollista arvioida ennen kuin niistä tulee totta. Muotoilija mallintaa olemassa olevan lisäksi myös mahdollista maailmaa. Hyödyntäen erilaisia visuaalisia keinoja hän istuttaa suunnitelmansa osaksi kokonaisia uudenlaisia järjestelmiä ja avaa näin muille näkymiä siihen, mitä voisi olla, hän visioi uusia maailmoja. Palvelumuotoilun tavoitteena ajatellaan usein olevan saada aikaan jokin toivottu asiakaskokemus. Menetelmien sovellusalue voi kuitenkin olla paljon laaja-alaisempi, niiden avulla voi muokata kokonaisia järjestelmiä.
Kiinnostuitko? Lue esimerkkejä palvelujen prototypoinneista tai Aalto PRO:n Palvelumuotoilu-ohjelmasta.