Toimintaympäristö – ja turvallisuustilanteet – muuttuvat nopeasti ja ilmenevät usein yllättäen. Turvallisuusasiantuntijoiden tulisi nykytilanteen arvioinnin ohella yhä useammin kysyä, että mitä tapahtuu seuraavaksi.
Turvallisuus puhuttaa niin maailmalla kuin Suomessa. Esimerkiksi Suomessa ja suomen kielellä ilmestyi alkuvuonna 2017 (1.1.-31.5) yhteensä 6123 ”turvallisuus-sanan” sisältänyttä uutista ja artikkelia. Turvallisuudesta puhutaan luontevasti niin sotilasoperaatioiden ja suurvaltapolitiikan, kiristyshaittaohjelmien ja digitalisaation kuin sähkönsaannin huoltovarmuuden ja multikopterien yhteydessä. Turvallisuus on tänä päivänä laaja aihepiiri.
Turvallisuuden nykytilan voi tiivistää kahteen sanaan: Ennalta-arvaamaton epävakaus.
Toimintaympäristö – ja turvallisuustilanteet – muuttuvat nopeasti ja ilmenevät usein yllättäen. Turvallisuusasiantuntijoiden tulisi nykytilanteen arvioinnin ohella yhä useammin kysyä, että mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja miten varautuneita olemme kohtaamaan hyvin yllättävätkin tilanteet. Yleinen epävarmuus ja muutosnopeus tulevat olemaan turvallisuuden tunnuspiirteitä myös lähivuosina. Turvallisuus käytännössä näyttäytyy yhä enemmän sietokykynä, niin henkisenä kuin toiminnallisena.
Turvallisuus on paremminkin uhkien ja riskien ymmärtämistä ja havainnointia sekä riittävää varautumista.”
Wikipedia kertoo, että turvallisuus tarkoittaa uhkien ja riskien poissaoloa. Siis tilannetta, jossa minkäänlaisia uhka- tai riskitilanteita ei olisi. Jo filosofisesti ajatellen tällainen tilanne on mahdoton. Turvallisuus on paremminkin uhkien ja riskien ymmärtämistä ja havainnointia sekä riittävää varautumista. Turvallisuussuunnittelun tulee lähteä liikkeelle erilaisten uhkien ja riskien ymmärtämisestä sekä niiden toteutumisen todennäköisyyksien ja vaikutusten arvioinnista. Riittävä varautumisen taso on puolestaan aina suhteellinen käsite – miten paljon turvallisuutta tulee tuottaa, ja miten paljon yhteiskunta tai yritys turvallisuutta tarvitsee? Turvallisuus on aina valintoja ja samalla on ymmärrettävä se jäännösriskin arvo, mikä jätetään varautumisen ulkopuolelle.
Turvallisuus ei kuitenkaan saa olla vain uhkia ja riskejä. Itseäni ajoittain harmittaa turvallisuuteen usein yhdistettävä vahva negatiivisuuden leima.
On muistettava, että turvallisuus on niin yhteiskuntien, yritysten kuin ihmisten perustarve.
Jollei meillä ole riittävää turvallisuutta ei meillä ole mahdollisuutta ja vapautta tehdä juuri muutakaan. Toisaalta tämän päivän maailmassa havaitsen, että turvallisuus määrittyy yhä vahvemmin yritysten ja yhteiskuntien kilpailueduksi.
Turvallisuuteen yhdistyy keskeisesti luottamus. Turvallisuus ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Ilman toista ei ole toista. Yhä useampi turvallisuutta koskeva kysymys näyttäytyykin tänä päivänä kysymyksenä luottamuksesta. Kehen ja mihin voi tässä nopeasti muuttuvassa ja totuuden jälkeisessä maailma enää luottaa? Esimerkiksi asiakkaan luottamuksen taso heijastuu suoraan yrityksen arvoon. Tekemämme laajan nuorten tulevaisuuden turvallisuusnäkemyksiä selvittäneen tutkimuksen perusteella voi tehdä johtopäätöksen; ”miten vahvistaa turvallisuutta?” -kysymys on jatkossa esitettävä muodossa ”miten vahvistaa luottamusta?”
Nykyturvallisuudessa kokonaisvaltainen lähestymistapa on välttämätön.
Erityisen tärkeää on ymmärtää digitaalisen ja fyysisen toimintaympäristön yhä tiiviimpi yhteenkietoutuminen. Turvallisuutta on osattava tarkastella kokonaisuutena, johon digitaalinen ympäristö erottamattomasti kuuluu – sitä yli- tai alikorostamatta. Uskon, että tulevaisuudessa tulemme luopumaan kyberturvallisuuden käsitteestä. Puhumme vain turvallisuudesta. Turvallisuuden eri osa-alueiden raja-aidat ovatkin pitkälti keinotekoisia.
Turvallisuudesta on mahdollisuus luoda merkittävä kilpailuetu ja ihmisten luottamus teknologian kehityksen hyötyihin säilyy.”
Digitalisaation syventyessä ja teknologian kehityksen entisestään kiihtyessä, on turvallisuus kuitenkin otettava näiden trendien osalta erityiseen huomioon. Nimenomaan johtajuuden näkökulmasta. Tällöin turvallisuudesta on mahdollisuus luoda merkittävä kilpailuetu ja ihmisten luottamus teknologian kehityksen hyötyihin säilyy.
Teimme hiljattain Valtioneuvoston kanslialle laajan selvityksen Suomen kyberturvallisuuden nykytilasta ja tulevaisuudesta. Selvityksestä nostan esille kaksi oleellista asiaa. Ensinnäkin kyberturvallinen yhteiskunta houkuttelee sijoittajia ja turvallisia älylaitteita valmistavat yritykset ansaitsevat kuluttajien luottamuksen. Elämme kyberturvallisuudessa uudenlaisen turvallisuuskulttuurin luomisen ajanjaksoa, ja juuri nyt on mahdollisuus nostaa turvallisuus positiivisena kilpailuetuna esille.
Toiseksi, johtajuus on kyberturvallisuudessa Suomessa tärkein kehitettävä osa-alue.
Tämä turvallisuusjohtaminen edellyttää nimenomaan strategista ymmärrystä, sitoutuneisuutta sekä vastuullisen turvallisuuskulttuurin luomista.
Laajasta tämän päivän turvallisuuden ilmiöstä on syytä nostaa esille vielä yksi osa-alue, jonka merkityksen uskon kasvavan oleellisesti lähivuosina. Kyse on viestinnästä. Turvallisuus ja sen tuottaminen on jatkossa yhä vahvemmin mielikuviin ja ihmisten tunteeseen vaikuttava asia. Ei riitä, että asiat muuttuvat ”oikeassa maailmassa”, jos ihmisten ymmärrys ja mielikuvat eivät muutu. Puhumattakaan tilanteista, joissa asiat eivät suju toivotulla tavalla. Viestintävalmiuksien kehittäminen on oleellinen osa turvallisuuden kehittämistä.
Palasin juuri tasavallan presidentin järjestämistä Kultaranta-keskusteluista. Tämän vuoden keskustelujen teemana oli tulevaisuus. Tiivistäisin keskustelut turvallisuuden näkökulmasta yhteen sanomaan: ”Suomella on kaikki edellytykset huolehtia turvallisuudestaan myös jatkossa, mutta se edellyttää jokaisen suomalaisen sitoutuneisuutta, johtajuutta ja oikeanlaista asennetta nopeastikin muuttuvassa maailmassa.” Korkea suomalainen turvallisuusosaaminen, oikeanlainen asenne ja yhdessä-tekeminen ovat turvallisuutemme tukijalkoja myös tulevaisuudessa.
Jarno Limnéll on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistosta, jolla on yli 20 vuoden kokemus turvallisuusasioiden parissa toimimisesta. Jalosta tietosi viisaudeksi ja paremmaksi johtajuudeksi.