Maistelen maitoa pahvimukissa. Ihan tavallista, tuttua ja viileää maitoa. Eipä tätä tee tropiikissa niin kauheasti mieli. Kannustamme kuitenkin toisiamme hörppimään, kun vierailumme emännät ovat sitä niin ahkerasti mukeihin kaataneet. Tilanne on vähän huvittava, mutta koetamme käyttäytyä.
Olemme Jakartassa, Kaakkois-Aasiaan suuntautuneen JOKO Study Tourin viimeisessä kohteessa, monialayritys Gunung Sewussa. Tänne olemme päätyneet, koska näin tammikuisena perjantaina satama ei voinutkaan ottaa meitä kiireiltään vastaan. Indonesialaiset yliopistokollegamme Bandung Institut of Technology:sta (IBT) olivat kuitenkin onnistuneet järjestämään korvaavaa ohjelmaa parin päivän varoitusajalla.
Emme tiedä yhtiöstä mitään ja tunnelma on vähän levoton näin viikon mittaisen, antoisan, mutta eittämättä myös raskaan matkan lopulla.
Vastaanotto on kuitenkin indonesialaiseen tapaan äärimmäisen lämmin ja maidon lisäksi tarjolla on tuoreita hedelmiä. Yhtiön yliopistosuhteiden johtaja, rouva Raechanah Syafei kertoo, että noin 30 000 henkilöä työllistävän Gunug Sewun toimialoja riittää vakuutuksesta astiastoihin, mutta että tänään keskitymme ruoan tuotantoon.
Ananaksen arvoketju
Ruoan tuotanto on Indonesiassa iso business. Gunung Sewu on maailman suurin purkkiananaksen tuottaja ja joka kuudes avaamamme purkki on sen valmistama. Tätä me emme tietenkään tiedä, koska tuotteita myydään usean tunnetun brändin alla. Näin arvoketju toimii.
Rouva Dayu Ariasintawati johtaa ananaksen tuotantoa. Hän kertoo, että ananasta kasvatetaan laajoilla pelloilla, joiden keskelle on sijoitettu suuri navetta. Se osa kasvia, mikä ei kelpaa ihmisen syötäväksi, jauhetaan nautojen rehuksi. Naudoista saadaan lihaa ja maitoa, ja nautojen ulosteista tuotetaan ananaksen viljelyssä tarvittavaa bioenergiaa ja lannoitteita. Näin saadaan aikaiseksi eräänlainen ”kiertomaatalous”, jonka yhtiö pyrkii nyt vakiinnuttamaan myös omien alihankkijoittensa eli pienviljelijöiden toimintatavaksi. Etuna hukan poistuessa on paitsi tuotannollistaloudellinen tehokkuus, myös ympäristöä säästävä toimintapa ja hiilidioksidipäästöjen vähentyminen.
Tämä on kiinnostavaa ja hienoa, mutta ei ehkä eurooppalaisittainkaan aivan poikkeuksellista. Maito mukissani on jäänyt lämpenemään.
Toinen lasi maitoa
Rouva Dayu (indonesialaiset tykkäävät käyttää pelkkää etunimeä) pyöräyttää päälle videon, jossa indonesialaislapset tyhjentävät maitomukin toisensa perään äänekkäästi ähkäisten. Hän kertoo, että tässä videossa lapset maistavat ensimmäistä kertaa elämässään tuoretta ja maustamatonta maitoa.
Vastuullisuuteen panostaminen on yhtiölle siis myös strategisen henkilöstöjohtamisen kysymys, kilpailutekijä parhaista työntekijöistä."
Maidon makuun vaikuttaa paljon se, mitä lehmä syö ja juo sekä se, miten maitoa käsitellään ja säilytetään. Indonesiassa maidon pahaa makua on totuttu peittämään erilaisilla mauilla ja samassa prosessissa on menetetty myös maidon ravinteet. Nyt yhtiö pyrkii siihen, että yhä useampi indonesialaislapsi voisi juoda sitä samaa, hyvää, tuoretta ja terveellistä maitoa, jota minun lapseni juovat joka päivä enemmän kuin mitään muuta juomaa. Tajuan, että tuore maito minulle yksi suomalainen itsestäänselvyys, jota en osaa arvostaa.
Kulautan maitomukini kerralla tyhjäksi ja kaadan lisää.
Indonesialainen kollegani tohtori Yodo Anggoron nostaa esille sen, että vaikka ruoantuotanto on tärkeää, kiinnostaa se nuoria ammattilaisia valitettavan vähän. Yhtiön edustaja kertoo, että tämä on yksi syy sille, miksi he korostavat vastuullisuutta jokaisella toimintasektorillaan. He ovat huomanneet, että uuden vuosituhannen sukupolvi haluaa tehdä työtä, jolla on merkitystä ja että nuoriso on hyvin huolissaan tulevaisuudesta erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi. Vastuullisuuteen panostaminen on yhtiölle siis myös strategisen henkilöstöjohtamisen kysymys, kilpailutekijä parhaista työntekijöistä.
Arvojen ketju
Alan ymmärtää, että emme olekaan tässä tutustumassa ruoantuotantoon tai ruoan arvoketjuun, vaan arvojen ketjuun.
Tunnen tarvetta sanoa jotain. Nousen ja siirryn eteen. Kiitän emäntiämme ja kerron, että tämä vierailu on ollut hieno päätös pitkälle matkallemme. Huomaan, että pala nousee kurkkuun. Selitän orastavaa liikutustani matkan rasituksilla ja koti-ikävällä, kun juuri edellisenä iltana ostimme lapsillemme tuliaisia. Tosiasiassa kyse on siitä, että pahuutta minä siedän aina, mutta hyvyys saa tyrskähtelemään.
Ruoka yhdistää kulttuureitamme, mutta yhtälailla meitä yhdistävät arvot."
Kerron, että ennen matkaa joku kysyi minulta, miksi me oikeastaan matkustamme toiselle puolelle maapalloa? Nyt tiedän, että vastaus on: Että ymmärtäisimme olevamme kaikki toisiimme kytkeytyneitä.
Ruoka on yksi asia, joka liittää meidät yhteen. Kerroin rouva Dayulle asian, jota hän ei tiennyt. Sitä ananasta, jota he tuottavat, laitetaan meillä lastemme syntymäpäiväkakkuun. Ja kun teemme tämän joka vuosi, kasvatamme seuraavaa sukupolvea. Sitä samaa, joka kertoo rouva Dayulle olevansa huolissaan yhteisestä tulevaisuudestamme. Kiitin emäntiämme siitä, että pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan - myös meidän lapsillemme.
Parempi maailma paremmalla johtajuudella
Ruoka yhdistää kulttuureitamme, mutta yhtälailla meitä yhdistävät arvot. Kun kohotin katseeni, huomasin, että liikutukseni oli tarttunut niin jäyhiin suomalaisiin kuin rentoihin indonesialaisiin. Meitä yhdisti sama tunne, sama merkitys – olimme kytkettynä arvojen ketjuun.
Tilaisuuden lopussa valmistauduttiin tyypilliseen indonesialaiseen ryhmäkuvaan. Odotellessamme juttelin Yodon ja ITB:n School of Business and Managementin johtajan Yos Sunitiyoson kanssa. Kerroin heille, että en ole ehkä koskaan ymmärtänyt Aalto EE:n missiota yhtä kirkkaasti kuin nyt: Parempi maailma paremmalla johtajuudella.
JOKO Study Tour 2018 toteutettiin 20.1.-27.1.2018 Singaporeen ja Jakartaan. Opintomatkalle osallistui 18 opiskelijaa AaltoJOKO® ja KuntaJOKO -ohjelmista. Matkan teemana oli Innovaatiot ja kestävä kehitys Kaakkois-Aasiassa.