Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Executive in Residence Henry Tirri on nähnyt eri tehtävissään yritysmaailman ja yliopistojen välistä yhteistyötä, ja sen ongelmia. Suurelta osin yhteistyössä tai sen epäonnistumisessa on kyse asenteista, hän sanoo.
”Yliopistoissa saatetaan ajatella, että yritysmaailman ongelmat eivät ole oikeasti intellektuaalisesti kiinnostavia tai jotenkin ’mekaanisia’. Jos yritys taas kuvittelee, että yliopisto on yrityksen lisätuotekehitysyksikkö, kaikki pettyvät.”
Lyhyen tähtäimen kysymysten ratkaisu ei ole yliopistojen tehtävä, eikä niiden osaamisaluetta.”
”Mutta yrityksillä on periaatteellisia, isoja ongelmia, joita ei osata ratkaista, tai jotka jatkuvasti ratkaistaan ad hoc. Näissä tilanteissa akateemisen maailman asiantuntemuksesta on apua.”
Tutkijoiden kannalta on mielekästä tarkastella ongelmia, jotka eivät ratkea välttämättä vuodessa, tai kolmessa. Jos tavoitteena on ”prosessin inkrementaalisen nopeuttamisen” kaltainen asia, yritykset tulisi ratkaista ongelma itse, tai käyttää tavanomaisia alihankintoja. ”Yliopistoissa ratkaistavat kysymykset ovat luonteeltaan periaatteellisempia. Lyhyen tähtäimen kysymysten ratkaisu ei ole yliopistojen tehtävä, eikä niiden osaamisaluetta.”
Kiinnostus kaikkia tekoälylähtöisiä tutkimushankkeita kohtaan on valtaisaa juuri nyt, Tirri sanoo. Hän ottaa esille tekoälytutkimukseen liittyvän ongelman, joka liittyy yritysten ja yliopistojen rooliin alalla.
Vertailukohtana on teoreettinen fysiikka. Fysiikan piirissä tehdyt kokeet todennetaan CERNissä, joka on eri maiden yhteinen hiukkasfysiikan tutkimuslaitos. CERN rakentaa ja tarjoaa tutkimusryhmien käyttöön kokeellisen infrastruktuurin kuten hiukkaskiihdyttimiä, jotka ovat liian kalliita ja suuria yksittäisen maan ylläpidettäväiksi. Noin 6 000 hiukkasfysiikan tutkijaa yli 80 eri maasta ja 500 yliopistosta käyttävät laboratorion tutkimuslaitteistoja.
Tutkijat voivat olla datan haltijoiden kanssa eri mieltä siitä, mitkä tutkimuskysymykset ovat kiinnostavia ja relevantteja.”
Tekoälyn suhteen tilanne on toisenlainen. Jos tutkija haluaa dataa, jota voitaisiin käyttää koneoppimismenetelmien verifioinnissa, törmätään siihen, että datan omistavat alustat ovatkin yrityksiä: Amazon, Baidu, pelifirmat, Facebook… Näiden omistajien tavoitteet liittyvät omien ongelmien ratkaisemiseen, eivätkä välttämättä tutkijoita kiinnostaviin akateemisiin kysymyksiin.
”Tämä on rakenteellinen ongelma, josta seuraa jännitteitä. Tutkijat voivat olla datan haltijoiden kanssa eri mieltä siitä, mitkä tutkimuskysymykset ovat kiinnostavia ja relevantteja. Tällöin yritykset pyrkivät kehittämään oman osaamisensa ilman yhteistyötä. Vastaavasti yliopistotutkimus keskittyy omiin alueisiinsa ilman kiinteää yhteyttä tutkimuksille tärkeisiin datalähteisiin.”
”Valitettavasti meillä ei ole tekoälytutkimuksessa julkisrahoitteista CERNia. Tutkimus syvenee varsin mielivaltaisesti toisissa asioissa tosi paljon, ja toisaalta jää muilla alueilla tarpeettoman kevyeksi”, Tirri sanoo.
Tirri kertoo lisää ajatuksiaan digitalisaation muuttavasta voimasta, joka ei säästä ketään jutussa: "Kun itsestään liikkuvassa autossa voi nukkua, miten käy hotellibisneksen?"
Henry Tirri toimii Executive in Residence -tehtävässä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. Aalto EE:ltä löytyy ohjelmia eri digitalisaation mukanaan tuomiin haasteisiin johtajille sekä Aalto PRO:lta asiantuntijoille ja päälliköille.